Elämän kosketus

Vuosi on jo vaihtunut rakkaat lukijat,
ihan tuosta vaan... Huomaamatta!
Lupasin tuossa kesällä kirjoitella tiiviimmin, mutta enpä tiennyt silloin millainen elämänkoulu edessä olisi. Eikä se koulutus vieläkään ole päätöksessä.
Mutta viikonloppuna koin uskomattoman ahaa elämyksen. En voi elää elämääni murheissa kierien, en vaikka elämä lyö välillä todella lujaa päin näköä.
Minun täytyy vain uskoa huomiseen, luottaa tulevaan. Katsoa eteenpäin, unohtaa menneet.
Mutta kun vuodenvaihde on silloin mietitään yleensä hieman myös mennyttä...
Mitä kaikkea tapahtui, alkuvuosi sisälsi isoja muutoksia,
 firma oli mennyttä mutta stylistin töitä jatkoin kotoa käsin laskutuspalvelun kautta.
Heponen sai uuden ihanan tallipaikan lähempää kotiani.
On-off suhde siirtyi todella off tilaan.
Hain ja pääsin kouluun, opiskelemaan ihan uutta kiinnostavaa alaa.
Sitten iski elämän tilaisuus, ihana oma tupa, talli pihassa, maalaismaisemassa, mutta kaukana, kaukana kotoa....
Päätimme tarttua tilaisuuteen, pakkasimme kamat ja elukat muuttoautoon ja hurautimme Kymenlaaksoon, aivan Etelä-Karjalan rajalle.
Hetken saimme olla onnellisia, tyttäreni ja minä sekä karvainen laumamme.
Kolme viikko muutosta iski järkyttävä leka päin näköä, kävi selväksi että ihminen on ihmiselle susi. Viis siitä mitä kaikkea pahaa voi teolla olla kunhan se oma napa on tyytyväinen...
Tämän kautta tutustuimme uuden paikkakuntamme hieman erilaisiin palveluihin, lastensuojeluun, sossuun, poliiseihin jne...
Tuntui, että millään ei enään ole mitään väliä. Oli turvauduttava ammattiapuun, mentävä kallonkutistajalle, muutoin ei enään olisi jaksanut.
Syksy on tarvottu epätoivossa ja järkytyksessä. Pikkuhiljaa, valo kuitenkin valtaa mieltä.
Tulevaisuus tuo mitä tuo. Karma vastaa niinkuin sinne huutaa! Uskon että paha saa palkkansa jossain vaiheessa. Kiusaaja kohtaa omat demoninsa.
Tervetuloa uusi vuosi, tervetuloa kaikki mitä sillä on tarjottavanaan.
Jatkan elämästä nauttimista pienin siemauksin, tammiauringon säteistä nauttimista, valon pikkuhiljaa hiipiessä enenevässä määrin päiviin. Mikä ei tapa se vahvistaa sanotaan. Kuolema kävi lähellä, hyvin lähellä, mutta eipä napannutkaan mukaansa.
Synkistä sanoista huolimatta olen onnellinen että olemme terveitä, meillä on koti ja rakkaita läheisiä ympärillä. Meillä on enkeleitä suojana!
Aloittakaamme siis yhdessä uusi vuosi  parempana kuin mennyt, puhalletaan yhdessä paha pois!

Oikein ihanaa vuotta 2015 täältä Venäjän rajan tuntumasta
<3 Virpi

ps. Stylistin hommat onnistuvat myös täällä!

Jojottaako?

Näin lomalla on hyvä nousta klo 5 aamulla ylös... :D
Minkäs teet jos Unijukka päättää että nyt loppuu unihiekan vaikutus. No ei hätiä mitiä, lomallahan voi ottaa päivällä tirsat jos alkaa väsyttämään.
No mitä tehdä aamusta? Kerrostalossa ei oikein kehtaa alkaa imuroimaan tuohon aikaan, aamukaan ei valjennut aurinkoisena että olisi viitsinyt lähteä kuvailemaan maisemia. Siispä tv auki ja tsekkaamaan aamun tarjontaa.
Yllätyksekseni jäin katsomaan Tanskalaista dokkaria tv1:ltä. Ohjelman nimi oli Vaarallista laihdutusta.
Siinä käsiteltiin nykyisiä ihanteita olla hoikka tai vähintäänkin normaalipainoinen kaiken muun uhalla. Lihavat, ylipainoiset ihmiset, eivät ole edes ihmisiä. Kaikki vaivat ovat painon syytä.... Tämä ajaa ylipainoisia luonnollisesti laihduttamaan... lihomaan.... laihduttamaan...
Jojoilu ei tunnetusti ole mikään hyvä asia elimistön kannalta. Lisäksi vaiettu totuus on että jatkuva painostus painon takia saattaa altistaa hallitsemattomaan ahmimiseen, tätäkautta lihomiseen lisää sekä masennukseen.... Kierre on pirullinen ja valmis.
Olisiko siis syytä pysähtyä miettimään, jos olen terve ylipainoinen ja pystyn liikkumaan sekä toimimaan normaalisti, voisinko olla onnellinen sellaisena kuin olen? Jättää taakse ikuiset laihdutuskuurit ja tarkastella ruokavalioita siltä kantilta, että se olisi järkevä ja suht terveellinen ei neuroottisen kieltävä!?!
Olen itse koko ikäni laihduttanut, lihonut, laihduttanut, lihonut.... Joka kerta viimeistään 3vuoden päästä kilot ovat hiipineet takaisin.
Minulle on sanottu ihan tuntemattomien ihmisten toimesta että olen lihava, kyllä, minä olen lihava, en sairaalloisen mutta lihava ihminen.
Mutta olen terve lihava, tuskin koskaan sairastan flunssaa, kolesteroliarvoni ovat loistavat, verenpaine on hyvä, jne.
Juttelin erään jo eläkkeellä olevan lääkärin kanssa tästä. Hän sanoi näin: Minä en näe mitään syytä että sinun pitäisi laihduttaa jollet itse sitä jostain syystä halua!
Tämä lääkäri myös totesi että paras vauhti laihtua olisi noin 5-7kg/vuosi!!! Sillä silloin pudotetut kilot eivät tule takaisin, silloin pääkoppa ehtii muutokseen mukaan!
Nykytrendinähän on nopeammin-enemmän... On suurinta pudottajaa, pullukkaohjelmaa jos jonkinmoista joissa tavoitteet ovat hurjia muutamassa kuukaudessa pudotetaan kymmeniä ja taas kymmeniä kiloja pois! Jokainen joka joskus on laihduttanut tietää varmasti sen että juuu-u kyllähän se pudottaminen onnistuu. Mutta olisikin mielenkiintoista nähdä nämä superlaihduttajat 3-5v. päästä. Mitä heille silloin kuuluu? Veikkaan että suurin osa on palannut alkuperäisiin mittoihinsa....
Mitä mieltä te olette? Pitäisikö kaikkien olla fitnesskisaajia, supermalleja ja normaalipainoisia? Vai olisiko järkevämpää antaa kaikkien kukkien kukkia, kuitenkin niin että terveys on etusijalla?

Makkaroitaan rapsutellen Virpi ;)

Hermolepoa :)

Kahden kuukauden hiljaisuus loppukoon nyt! Välillä pitää vetää oikein kunnolla henkeä että jaksaa, eikö?

Työrintamalla ollut siis pientä taukoa, mutta nyt on paljon uusia ihania projekteja vireillä. Joista yksi on jo toteutettukin!

Sunnuntaina sain kaksi viehkeää naista penkkiini, toteuttaakseni kuvausmeikkiä ja kampausta.
Luovuus kunniaan ja rautalankaa kehiin.
Scyn upea pitkääkin pisempi tukka väännettiin varsin väkkyrälle ja kasvojen tatuointeja käytettiin törkeästi hyväksi meikin suhteen :D

T.D:stä loihdittiin mystinen lady, tummanpuhuvan meikin avulla.

Ihanaa irrottelua arjen keskelle!

Maanantai alkoikin sitten upean naisen oman tyylin löytämisellä! Ihanainen Saana sai paljon vinkkejä kuinka tuoda ne parhaat puolet esiin, tässätapauksessa meikin avulla!

Tästä lähdettiin hakemaan Saanalle hänelle sopivaa juhlavaa ehostusta!

Koska Saanan omat värit ovat hyvin lämpimiä, toteutin meikin kullan, -ruskean sävyillä. Upea aikuinen nainen!

Ihanan erilaisia työpäiviä, upeita haasteita, ihania ihmisiä! Kiitos malleille, Scy Leia, T.D sekä kuvaajamme Setä

<3 Virpi

KokoNainen ilmestyy....

Niin se on talvi hujahtanut ohitse ja kesä tulee kovalla vauhdilla!
Viime postauksestakin on liian kauan aikaa, maaliskuussa vain kelit oli kertakaikkiaan niin loistavat ettei koneelle ehtinyt ajatuksen kanssa istahtaa :D

No nyt hieman viileämpää joten joutaa vähän tekstiäkin vääntämään.

Kokonainen kirja ilmestyy muuten 5 päivän päästä!!! Hui, vähän jo jännitystä ilmassa... millaisen vastaanoton saa naisten tarinat, omani mukaanlukien...
Teksti on vahvaa, mutta totta. Kirjoitin juuri siitä kuinka minä olen asiat elänyt ja kokenut, en siitä miten joku muu ne näki ja koki.

Menkäähän jo tutustumaan ennakkoteksteihin, löytyy ainakin tuolta Adlibriksen verkkokaupasta!

Kannesta taitaa löytyä tuttujakin... :)

<3 Virpi

Minun Afrikkani

Vietin upean viikon Kap Verdellä, Salin saarella tammikuussa. Vaikka saari on piskuinen ja erittäin karu, rakastuin Verdeen ja Verdeläisten letkeään elämänasenteeseen. No Stress, elämänohje joita saarelaiset noudattavat, näkyy kaikessa jopa heidän hitaasti keinuvassa kävelytyylissään. :)

Kuva Santa Marian kylästä jossa poliisit pitävät liian innokkaat kauppiaat kurissa. Salin saarella ei juurikaan asfalttiteitä ole vaan suurin osa "teistä" on mukulakiveä tai sitten vain ajetaan aavikolla.

Lento Kap Verdelle kestään n. 10h, kone teki välilaskun Gran Canarialla jossa miehistö vaihtui ja kone tankattiin.

Kanarialta matkaa Verdelle oli vain muutama tunti, koska keli oli kirkas saimme ihailla erinäisiä saaria jotka pilkottivat meressä kuin pienet helmet nauhassa.

Salin saarella lomailu on todellista lomailua, no stress, saarella ei ole sen ihmeellisempiä shoppailumahdollisuuksia, paikalliset supermarketit ovat piskuisia putiikkeja jotka ovat täynnä afrikkalaisia koruja, naamioita ja rantaliinoja.

Tinkiminen kuuluu asiaan, ja siinä pitää olla hivenen röyhkeä muutoin paikalliset "viilaavat linssiin" turistia hinnoissa.

Vesiurheilu ja rantalöhöilyyn Salilta löytyy mielettömät puitteet. Pehmeääkin pehmeämpää rantaviivaa on kymmenkunta kilometriä ja kun kävelin rannalla, sain välillä olla aivan yksin, näköpiirissä ei ollut yhtään ihmistä.

Koska teitä ei käytännössä ole on kyyti suhteellisen hurjaa, paikalliset huristavat Hiluxeilla, lavalle on nakattu penkki ja siinä sitten istutaan ilman turvavöitä tottakai :)

Saaret ovat aikoinaan toimineet orjakaupan keskuksina, Afrikan mantereelta on tuotu orjia, jotka lajiteltiin Saarilla ennen pitkää valtameren ylitystä. Heikoimmat jäivät Kap Verdelle ja hyväkuntoisimmat saivat jatkaa kohti uutta mannerta.

Siihen aikaan saarilla viljeltiin mm. puuvillaa. 1800-luvun lopulla Verdeä kohtasi 18v. kuivuus jolloin Salin saari muuttui vehreästä karuksi.

Sammuneen tulivuoren kraaterista saadaan suolaa, altaissa voi käydä myös kellumassa.

Turismi on vasta alussa näillä saarilla, näinollen on helppo nähdä saaren karu kauneus, ihmisten arki iloineen ja suruineen, slummit ja hiljalleen kehittyvä turismi.

Turistit voivat tuoda rahan lisäksi lapsille koulutarvikkeita, kyniä, kumeja, vihkoja jne. ainakin Finnmatkat toimittavat nämä sitten avustusjärestölle joka jakaa ne pienille koululaisille.

Jäin kaipaamaan saaren sopivaa ilmastoa, letkeää lämpöä, vihreää vettä, Kap Verdeläisten ystävällisyyttä, ihania kalaruokia, hiekan pehmeyttä ja kuuta joka keikkui suoraan pään yläpuolella.

No Stress, palaan varmasti vielä takaisin!

<3 Virpi

Pimeitä hommia

Nyt alkaa pikkuhiljaa nousemaan savu korvista.....
En yhtään ihmettele että työttömät ihmiset eivät suostu ottamaan vastaan pikkupätkiä töitä....
Joulukuussa tein töitä 10 päivää joista useina ajoin väliä Äänekoski-Jyväskylä-Äänekoski,
Tästä hyvästä kela rokotti niin mukavasti että tienasin ihan puhtaana käteen 18€/pvä....

Mennään näköjään tuolla Finnair linjalla, että hei kiva ku tulit duuniin mut eihän sulle mitään tarvitse maksaa???

Toinen asia mikä saa verenpaineeni heittelehtimään epäilyttävästi on Kelan jäyhä suhtautuminen uudenlaisiin menetelmiin tehdä töitä LAILLISESTI....

Teen siis Stylistin töitä tarvittaessa osuuskunta Eezyn kautta. Ihan virallisesti palkansaajana, verokortilla!
Mutta, vaikka Kelalle on toimitettu työkkärin toimesta todistus että kyllä olen palkansaaja ja olen toimittanut myös markkinatuomioistuimen päätöksen siitä että Eezylle tekevät eivät ole yrittäjiä vaan palkkasuhteessa... Ei ei riitä.
Kela vaatii lisäselvityksiä asiasta, olenko yrittäjä/palkansaaja ???

Minkälaisia pässinpäitä siellä oikein istuu päättämässä ihmisten asioista? Kysynpähän vaan!!
Alkaa jo noi työvoimatoimiston ihmisetki olemaan hiilenä tähän papereiden kiikuttamiseen....

Toinen käsittämätön asia Kelan kanssa on se, että Kelan mielestä olen avoliitossa tai avioliitossa... eivät osanneet sanoa kummassa :D

Minulla on ex avomieheni kanssa kerrostalo-osake, joka ei ole mennyt kaupaksi joten minä asun ko. asunnossa, mutta tämä mies asuu aivan toisessa läänissä!! Pysyvästi.
Mut ei, Kela on päättänyt että onnellisesti olen suhteessa.

Kyllä se on erittäin mukavaa kun yrittää hoitaa asiansa niin, että ne kestäisivät päivänvaloa, niin ei... Sympatiat alkavat olla hyvinkin näiden vessakampaajien, kakkutaitureiden ja korukauppiaden puolella.

Suomessa rehellinen toiminta tehdään lähes mahdottomaksi, vaatimalla joka kuukausi puoli kiloa selvityksiä missä olit, milloin ja miksi, kuka maksoi, vai maksoitko itse, kenen kanssa olit vai olitko ollenkaan.....

Mutta hymyn aihettakin on, kevät tulee! Eikö, sen voi jo aistia linnunlaulussa ja tuulentuoksussa!!

<3 Virpi

Koko-Nainen huhtikuussa

Nyt se on tulossa......

Tarinoita siitä, kuinka näistä naisista tuli kokonaisia.Tämän kirjan tarinat tahdon sinun lukevan. Meistä jokainen pohtii kauneutta, riittämättömyyttä, äitiyttä, elämän vaikeutta ja niin kovin montaa murhetta. Sivuille on kirjoitettu upeiden, upeiden naisten tarinoita. Heidän matkansa ei ole ollut aina ruusuinen valssi. Konkurssit, narsismi - kaikki ovat jättäneet jälkensä. Toisaalta raskausarvet, mahamakkarat, rypyt ja roso - kolmen lapsen äidin kuuluukin näyttää pehmeältä ja lempeältä. Miten me muodostamme kauneusihanteemme ja rakennamme oman minäkuvamme? Tähän kysymykseen on nyt monta upeaa vastausta. Näitä huikeiden naisten tarinoita lukiessa ei voi välttyä silmäkulmassa kimmeltäviltä kyyneliltä. Osa naisista vietti kirjaa tehtäessä prinsessapäivää. Vaatesuunnittelija Johanna Harju ja stylisti Virpi Raatikainen loihtivat ideat ja vinkit kauniiseen pukeutumiseen, meikkeihin ja kampauksiin. Asiantuntijoiden vinkit kirjan sivuilla auttavat myös lukijan eteenpäin kauniin naisen matkalla riippumatta siitä, onko hän vartaloltaan tiimalasi tai omena.

Kirjailija Ilona Pietiläinen
Adlibris

Julkaisu huhtikuussa 2014
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522910376