Minun Afrikkani

Vietin upean viikon Kap Verdellä, Salin saarella tammikuussa. Vaikka saari on piskuinen ja erittäin karu, rakastuin Verdeen ja Verdeläisten letkeään elämänasenteeseen. No Stress, elämänohje joita saarelaiset noudattavat, näkyy kaikessa jopa heidän hitaasti keinuvassa kävelytyylissään. :)

Kuva Santa Marian kylästä jossa poliisit pitävät liian innokkaat kauppiaat kurissa. Salin saarella ei juurikaan asfalttiteitä ole vaan suurin osa "teistä" on mukulakiveä tai sitten vain ajetaan aavikolla.

Lento Kap Verdelle kestään n. 10h, kone teki välilaskun Gran Canarialla jossa miehistö vaihtui ja kone tankattiin.

Kanarialta matkaa Verdelle oli vain muutama tunti, koska keli oli kirkas saimme ihailla erinäisiä saaria jotka pilkottivat meressä kuin pienet helmet nauhassa.

Salin saarella lomailu on todellista lomailua, no stress, saarella ei ole sen ihmeellisempiä shoppailumahdollisuuksia, paikalliset supermarketit ovat piskuisia putiikkeja jotka ovat täynnä afrikkalaisia koruja, naamioita ja rantaliinoja.

Tinkiminen kuuluu asiaan, ja siinä pitää olla hivenen röyhkeä muutoin paikalliset "viilaavat linssiin" turistia hinnoissa.

Vesiurheilu ja rantalöhöilyyn Salilta löytyy mielettömät puitteet. Pehmeääkin pehmeämpää rantaviivaa on kymmenkunta kilometriä ja kun kävelin rannalla, sain välillä olla aivan yksin, näköpiirissä ei ollut yhtään ihmistä.

Koska teitä ei käytännössä ole on kyyti suhteellisen hurjaa, paikalliset huristavat Hiluxeilla, lavalle on nakattu penkki ja siinä sitten istutaan ilman turvavöitä tottakai :)

Saaret ovat aikoinaan toimineet orjakaupan keskuksina, Afrikan mantereelta on tuotu orjia, jotka lajiteltiin Saarilla ennen pitkää valtameren ylitystä. Heikoimmat jäivät Kap Verdelle ja hyväkuntoisimmat saivat jatkaa kohti uutta mannerta.

Siihen aikaan saarilla viljeltiin mm. puuvillaa. 1800-luvun lopulla Verdeä kohtasi 18v. kuivuus jolloin Salin saari muuttui vehreästä karuksi.

Sammuneen tulivuoren kraaterista saadaan suolaa, altaissa voi käydä myös kellumassa.

Turismi on vasta alussa näillä saarilla, näinollen on helppo nähdä saaren karu kauneus, ihmisten arki iloineen ja suruineen, slummit ja hiljalleen kehittyvä turismi.

Turistit voivat tuoda rahan lisäksi lapsille koulutarvikkeita, kyniä, kumeja, vihkoja jne. ainakin Finnmatkat toimittavat nämä sitten avustusjärestölle joka jakaa ne pienille koululaisille.

Jäin kaipaamaan saaren sopivaa ilmastoa, letkeää lämpöä, vihreää vettä, Kap Verdeläisten ystävällisyyttä, ihania kalaruokia, hiekan pehmeyttä ja kuuta joka keikkui suoraan pään yläpuolella.

No Stress, palaan varmasti vielä takaisin!

<3 Virpi